Valmistaudu 

Sain tyttäreltäni WhatsAppviestissä linkin vuosisuunnittelun vihkoseen. Hänen viestinsä oli hymiön kera lyhyt ja ytimekäs: ”Lataa ja suunnittele vuotes”. – Jaah, pitääpä tutustua!

Latasin tiedoston itselleni ja aloin selailla vihkosta. Esittelyn jälkeen otsikko kehottaa valmistautumaan ja aloittamaan, kun olen valmis. Ensin käydään menneen vuoden kalenteri läpi viikko viikolta; onko jotain merkityksellistä tai tärkeitä tapahtumia. Sellaiset kirjataan vihkoon. Matka jatkuu: mikä oli tärkeää, mitä viisaita päätöksiä tein, mikä oli suurin ottamani riski, mistä olen ylpein, kiitollisin, ...

Mennään eteenpäin. Nyt kysytään, tapahtuiko jotain sellaista, mikä tarvitsee anteeksiantoa. Olenko jostain syystä vihainen itselleni, tunnenko jonkin asian takia oloni huonoksi? Kaikki nuo kirjoitetaan vihkoon. Ja annetaan itselle anteeksi.

Loppukaneettina menneelle vuodelle minun pitää vielä valita kolme sanaa, joilla voin sitä kuvailla.

Tuleva vuosi. Miltä se näyttää? Kun unelma toteutuu, mitä silloin tapahtuu? Nyt voin päästää luovuuden irti ja vaikka piirtää tulevan, mahtavan vuoteni, unelmani, odotukseni. Jee! Värikyniä kuluu ja teroitin rouskuu.

Kun unelmat on piirretty, selailu jatkuu. Nyt kysytään, mitkä ovat tärkeimpiä asioita ja tapahtumia. Otsikoissa lukee mm. työ, opiskelu, terveys, yhteisö, hengellisyys. Tulipahan pohdittavaa, ei tästä ihan näin vaan selvitä.

Nyt tulee vaikeusastetta lisää: seuraavalla sivulla kysytään tulevan vuoden mustjuttuja – mille kolmelle asialle uskallan sanoa ei, mitkä kolme asiaa haluan eniten saavuttaa tai mitkä kolme asiaa aion tehdä joka aamu.

Olen jo päässyt viimeiselle lehdelle. Vielä on valittava tulevalle vuodelle sana, joka määrittää vuoden ja josta voin pitää kiinni. Se on eteenpäin.

Olen nyt peilannut menneen vuoden tapahtumia, muistellut vanhoja ja päästänyt turhasta irti. Olen tutkaillut tulevaa – optimistisesti, realistisesti, toiveikkaasti. Nyt eteenpäin. Tästä tulee hyvä vuosi.

Teksti: Kirsi Hindström

Kirjoittaja on viestintäsihteeri ja graafinen suunnittelija. Kolumni on julkaistu alun perin Töölöläinen-lehden numerossa 03/2020.