Intiaan vai Seurasaareen? 

Seitsemänkymmentäluvulla alkoi länsimaisten nuorten vyöry Intiaan. Moni koki kulutusyhteiskunnan oravanpyörässä juoksemisen merkityksettömäksi ja etsi elämäänsä uutta suuntaa. Moni halusi keskittyä elämän henkiseen puoleen. Moni etsi uusia kokemuksia gurujen oppilaina tai tajuntaa laajentamalla. 

Mooses lähti vaellukselle Egyptistä kokonaisen kansanjoukon kanssa. Mukana olivat lapset ja eläimet. Tällä perhevaelluksella he saivat kokea vastuksia ja johdatusta, kiivaita takaa-ajoja ja Jumalan antamaa mannaa taivaasta. Jumalan huolenpito ja johdatus tuli todelliseksi hengenvaarallisten tapahtumien keskellä.

Jeesuksen ja opetuslasten elämä oli suurimmaksi osaksi vaeltamista. Ensimmäiset Jeesuksen seuraajat tunnettiin siitä, että he kävelivät Jeesuksen perässä. Jeesus käveli ja opetti, käveli ja paransi, käveli ja ruokki, käveli ja vapautti sisäisen elämän lukoista. 

Keskiajalla pyhiinvaellukset olivat tärkeässä osassa länsimaisten ihmisten elämässä. Kun haluttiin keskittyä sisäiseen elämään, tehtiin pyhiinvaellus lähiseudun tai oman maan kirkolliseen keskukseen. Jos tarvittiin kokonaisvaltaista muutosta, lähdetiin pyhiinvaellukselle Santiago de Compostelaan, Roomaan tai Jerusalemiin.

Tänään et voi lentää pyhiinvaellusreissulle Espanjaan. Kaikilla ei ole edes mahdollisuutta kävellä Jaakontietä Rengosta Turkuun. Voit tehdä rauhallisen kävelyn tai eristäytyä parvekkeelle hyvän hengellisen kirjan kanssa. Voit myös tehdä muutaman tunnin minipyhiinvaelluksen Seurasaaressa tai Uutelassa. Pyhiinvaelluksessa rauhallinen kävely yhdistyy henkisiin virikkeisiin. Tasainen fyysinen toiminta hiljentää mieltämme olennaisen äärelle. Juuri avatuista mobiilipyhiinvaelluksista löydät lisätietoa verkkosivujemme uutisesta.

Teksti: Jukka Valkama

Kirjoittaja on seurakuntapastori, joka oli mukana tekemässä 14.11. julkistettua mobiilipyhiinvaellusreittiä Seurasaareen. Kolumni on julkaistu alun perin Töölöläinen-lehden numerossa 16/2020.