Projektina Raamattu 

Tuhkakeskiviikosta se alkoi ja sen piti kestää noin neljäkymmentä päivää, nimittäin oma Raamatun lukuprojektini. Tarkoitukseni oli paastonaikana syventyä Raamattuun entistä enemmän ja ottaa sitä paremmin haltuun, koska totuus on, että edes pappina kaikkea työaikaa ei voi käyttää Raamatun tutkimiseen, vaikka kuinka haluaisi.

Raamatun lukeminen ei ole kuitenkaan mikään ihan yksinkertainen projekti, koska ensiksi on edes jollakin tasolla päätettävä, miten Raamattua tahtoo lukea. Jokainen erilainen lukutapa vaikuttaa lopputulokseen ja siksi on merkittävää tiedostaa oma tulkintametodinsa. Lukutapojahan on enemmän kuin ihmisellä sormia: on kriittistä, fundamentalistista ja vaikkapa kontekstuaalista tapaa tulkita Raamattua – näin muutaman mainitakseni.

Itselleni selkein raamatuntulkinnan metodi on aina ollut se, että haluan antaa tekstin puhua suoraan minulle ja yritän hypätä tarinaan mukaan. Koska uskon Raamatun sanan olevan siinä mielessä elävää ja aikaan sitomatonta, että se on myöskin relevanttia tekstiä meille vielä tänäkin päivänä, niin miksen tällöin antaisi sen myös puhua itselleni juuri tässä hetkessä, ilman sen suurempaa analyysia? Raamattua voi lukea kuin hyvää kirjaa ja antaa sen puhutella, ilman että sen kertomusten tarvitsee tulkita olevan satua.

Ja tämä metodinihan ei ole omani, vaan se on pääpiirteittäin kehitetty jo keskiajalla, jonka jälkeen sitä on jalostanut niin Martti Luther, kuin katolilainen pyhimys Ignatius Loyolakin. Edellä mainittua lukutapaa kutsutaan latinaksi sanalla quadriga, joka viittaa neljän hevosen vetämään vaunuun. Lukutavassa on oleellista löytää Raamatun tekstistä neljä tasoa: kirjaimellinen, vertauskuvallinen, moraalinen ja pelastusta koskeva. Tällä lukutavalla Raamattu avautuu koko kauneudessaan ja pysyy kristityille elävänä sanana ajasta aikaan.

Toisin sanoen suosittelen lämpimästi lukemaan Raamattua, vaikka se olisikin tuntunut tähän asti vaikealta. Oikeanlaisen lukutavan löytyessä Raamatun lukemisesta tulee mukavaa ja sen ääreen palaa mielellään. Näin kävi myöskin minulle ja lukuprojektini on jatkunut täysin samalla tahdilla myös paaston päättymisen jälkeen.

Teksti: Santeri Kaleva

Kirjoittaja on seurakuntapastori.

Julkaistu 25.5.2020.