Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Pieni poika mittaili minua epäuskoisena, pää kallellaan ja silmät sirrissä: “En usko. Et sä näytä papilta.” Olimme juuri aloittelemassa Meilahden kirkolla kirkkoseikkailua kesäkerholaisten kanssa. Kohta kirkkosali täyttyi jo juoksusta, riemunkiljahduksista ja virsinumeroiden kolinasta. Pienessä hujauksessa seikkailu oli jo ohi ja siirryttiin taas ulos askartelemaan, nikkaroimaan, pelailemaan, kuuntelemaan tarinoita, syömään ja retkeilemään.
Seurakuntamme kesätoimintaan osallistui tänäkin vuonna kymmeniä, jopa satoja lapsia ja nuoria. Koronan takia ohjelmaa piti muokata, tiloja vaihtaa ja hygieniapuoleen kiinnittää erityistä huomiota, mutta se ei lapsia haitannut. Lapset hyppäsivät uuteen reippain mielin, kysyivät kun tuli kysyttävää ja askel askeleelta soljuivat mukana leiripäivien touhuissa. Uudet tavat sisäistettiin nopeasti ja kesästä ja kavereista nautittiin täysillä.
Ja niin nautin minäkin. Papin työtehtäviin harvemmin kuuluu retki Ruusupuistoon, vesi-ilmapallosota, reikien poraaminen nimikyltteihin ja jäätelöiden jakaminen. Ei ihmekään, ettei pikkupoika nähnyt edessään pappia, hänhän näki ulkoiluun valmistautuneen ohjaajan, ponnari päässä ja värikkäillä helmillä koristeltu nimikyltti kaulassa. Ja niin oli hyvä olla, ihmisenä ihmisten kanssa, tekemässä juuri sitä missä nyt oli tarvetta.
Koronan aikana moni meistä on joutunut rikkomaan rutiinejaan, astumaan sivuun mukavuusalueeltaan ja kokeilemaan jotain uutta. Uuden oppiminen vaatii enemmän aikaa ja energiaa kuin rutinoituneet hommat. Monen täytyy nyt pystyä kohtaamaan tavallista enemmän epävarmuutta, opetella reagoimaan nopeallakin aikataululla, ottaa asiat sellaisina kuin ne annetaan. Täytyy vain luottaa, että asiat kyllä selviävät vähitellen, askel kerrallaan. Emme aina voi tietää mitä on tulossa, emme pysty hallitsemaan kaikkea, voimme vaan hypätä kelkkaan ja tehdä parhaamme, yhdessä. Joskus se on hankalaa ja epämukavaa, joskus siitä voi saada myös iloa.
Teksti: Emilia Kuusisto
Kirjoittaja on lapsi- ja perhetyön pastori. Kolumni on julkaistu alun perin Töölöläinen-lehden numerossa 09/2020.
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä