Vapaaehtoistyön merkitys seurakunnassa 

Kuuntelin hiljan filosofi Frank Martelan haastattelua. Hänen mukaansa onnellisuus syntyy auttamisesta ja halusta tehdä hyvää muille, mikä on ihmisen psykologinen perustarve. Myös Diakonia-lehden artikkelissa Martela on korostanut yhteisöllisyyden merkitystä hyvinvoinnille. Tarvitsemme yhteisön, jossa olemme hyväksyttyjä omina itsenämme. Kirkko on hänen mukaansa yhteisö, jossa ihminen otetaan avosylin vastaan vioista huolimatta. Arvokkaan elämän perusta on elämä, jonka voi kokea merkityksellisenä ja jota eläessään ihminen voi hyvin. Myös antiikin filosofi Aristoteleen etiikassa ja hänen teoksessaan Nikomakhoksen etiikka arvioidaan elämänlaatua kansalaisten hyveiden perusteella. Raamatun kehotus ”rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” haastaa rakastamaan toista ihmistä hänen itsensä eikä hänestä saatavan hyödyn vuoksi. Tässä on mielestäni hyviä perusteita vapaaehtoistyölle.

Piispa Kaisamari Hintikka käsitteli puolestaan viime vuonna Maansuola-verkkolehdessä tarvetta arvioida uudelleen yhteiskunnan ja kirkon asemaa. Kirkon jäsenmäärän vähentyessä verotulot hupenevat, eikä kaikkea voida enää toteuttaa perinteisen työntekijäkeskeisen ajatuksen mukaan. Ne, jotka jäävät kirkon jäseniksi, ovat sitoutuneita. Tässä avautuu myös mahdollisuus uudenlaiseen vastuunjakoon. Hänen mukaansa muun muassa diakoniatyön vahvuus on valmius kokeilla uusia auttamisen tapoja.

Vapaaehtoistyön kehittämisessä on pystyttävä reagoimaan yhteiskunnan muutoksiin. Olemme menossa kohti mallia, jossa seurakuntalaisista tulee yhä tasavertaisempia toimijoita työntekijöiden kanssa. Tavoitteena on se, että jokaiselle seurakuntalaiselle löytyy paikka yhteisen vastuun kantajana. Näin työntekijöiden ja seurakuntalaisten hierarkkinen suhde muuttuu yhteistyöksi ja kumppanuudeksi. Tämä vaatii työntekijöiden osaamisen kehittämistä vapaaehtoisten ohjaamisessa. Vapaaehtoistyön kautta seurakuntalainen löytää mielekkyyttä omaan elämäänsä ja sitoutuu entistä vahvemmin myös seurakunnan jäsenyyteen.

Töölön seurakunnassa toimii noin viisisataa vapaaehtoista. Harvalla yhteisöllä on käytössään näin laaja-alainen eri-ikäisten jäsentensä osaaminen. Suuren joukon hallinnointi vaatii paljon myös työntekijöiltä. Seurakuntamme vapaaehtoistoiminnan strategian mallissa on kahdeksan vapaaehtoistoiminnan vastuualuetta, joita kutakin koordinoi työntekijästä ja seurakuntalaisesta tai kahdesta seurakuntalaisesta muodostettu työpari. Näin yhteistyö muodostuu kumppanuudeksi nähdä asioita, joita ei pelkästään työntekijöiden kesken olisi mahdollista tavoittaa. Tavoitteena on ideoida ja kehittää yhdessä uusia toimintatapoja.

Miksi vapaaehtoiset sitten haluavat osallistua seurakunnan toimintaan? On todettu, että vapaaehtoistoiminnan kautta voi löytää merkityksen ja yhteyden mielekkääseen elämään. Itse pidän bonuksena löytämiäni ystäviä, joihin en muutoin olisi tutustunut.

Töölön seurakunnan vapaaehtoistyön koordinaattori on käyttänyt vapaaehtoistyön kehittämismetodina palvelumuotoilua vapaaehtoistoiminnan monipuolistamiseksi. Palvelumuotoilun ytimessä ovat asiakasymmärrys ja yhteissuunnittelu. Tavoitteena on ymmärtää asiakkaiden tarpeita ja toiveita sekä toimintatapoja ja organisaatiota. 

Kehittämistehtävässä haluttiin selvittää seurakunnan vapaaehtoisten ohjauskeskusteluun tarkoitetun lomakkeen soveltuvuutta työvälineeksi vuosittain käytävässä keskustelussa. Urakka oli laaja, sillä vapaaehtoislomakkeessa käytiin läpi neljäkymmentä eri tehtävää neljänsadanviidenkymmenen vapaaehtoisen kanssa.

Kyselyssä kartoitettiin, mikä vapaaehtoistoiminnassa toimii, mitä voitaisiin parantaa ja millaisia erityistaitoja ja toiveita vapaaehtoisilla on. Vastaajat tunsivat, että he ovat tervetulleita seurakunnan toimintaan. Myönteiseksi koettiin yhdessä tekemisen, kumppanuuden ja yhteishengen löytyminen.

Vastauksista ilmeni, että tiedon jakamisessa ja ryhmäyttämisessä on parantamisen varaa. Työkauden alkuun ehdotettiin yhteistä suunnittelupalaveria, jossa arvioitaisiin toiminnan tarpeellisuutta ja sisältöä. Tavoitteena on myös rohkaista mukaan henkilöitä, jotka eivät itse uskalla tarjoutua vapaaehtoistehtäviin. Kyselyn tuloksissa tuli esiin lisäksi ”vapaaehtoisena toimimisen fiiliksen” merkitys ja se, että toimii vapaaehtoisena omalle seurakunnalleen.

Vastauksista nousi esiin myös verkon hyödyntäminen työvälineenä. Vuorovaikutuksessa halutaan käyttää sähköpostia, tekstiviestejä, Whatsappia ja Skypeä. YouTubeen voitaisiin tallentaa Raamattu-tunteja ja -luentoja. Mikään ei korvaa kuitenkaan sitä, että toinen ihminen on aidosti läsnä esimerkiksi lohduttamassa surevaa henkilöä. Siinä on lähimmäisyyden ydin.

Teksti: Eeva Murtomaa

Kirjoittaja on Töölön seurakunnan vapaaehtoinen.

Julkaistu 24.6.2020