Toivoa etsimässä 

Kuluvan helmikuun lehtiartikkelien yksi yhdistävä otsikko on ollut toivo. Tämän vuodenajan synkeys saa meidät odottamaan tulevalta parempaa, ainahan kevät on tullut talven jälkeen. Kuitenkin toivosta puhuminen juuri nyt on enemmän kuin kevään odottamista.

Ekumeniikan professori Risto Saarinen kyseli (HS 9.2.2020) miten ihminen voi säilyttää toivon uhkakuvien maailmassa. Hän viittasi Immanuel Kantin ajatteluun oikeutusta toivosta, joka rakentuu oikealle tiedolle ja sen jälkeen toimimiselle asioiden hyväksi. Yleisradion toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila kaipasi toivon puhetta (Kirkko ja kaupunki 13.2.2020) valmistautuessaan pitämään saarnaansa Helsingin tuomiokirkossa. Hän korosti, että Yleisradiokin voi ylläpitää osaltaan toivoa, joka on eri asia kuin perusteeton positiivisuus. Klassinen länsimainen näkemys on ollut, että historia on kulkemassa kohti päämäärää ja se, mihin kaikki kerran päättyy, on monien mielissä arka ja pelottava kysymys. Uskonnollisessa viitekehyksessä tuosta päättymisestä käytetään nimitystä maailmanloppu tai viimeiset tapahtumat. Tämän olemme kirkon julistuksessa mieltäneet kosmiseksi myllerrykseksi, jota ihminen odottaa pelolla. Kuitenkin uskonnonhistoriallisena kysymyksenä ei puhuta niinkään siitä, kuinka kaikki päättyy, vaan ennen kaikkea uuden, paremman ja oikeudenmukaisemman alun odottamisesta.

Kristinuskoa ei olisi syntynyt, elleivät Israelissa monet olisi hartaasti odottaneet suurta historian käännettä, ei maailmanloppua, vaan uutta alkua. Tällainen odotus oli saanut syntynsä jo 500 vuotta ennen Jeesuksen syntymää pakkosiirtolaisuuden synnyttämissä kriiseissä. Varhainen kristikunta eli kiihkeässä lähiodotuksessa rukoillen: ”Herramme tule!” Vielä Paavali 50-luvulla, 20 vuotta Jeesuksen ristinkuolemasta, uskoi käänteen olevan niin lähellä, että vain muutamat ehtivät kuolla sitä ennen. Raamatullinen käsite, viimeiset tapahtumat, ei ole kaiken päätös, vaikka se on muodostunut ajattelussamme sellaiseksi. Kysymys onkin siitä, mistä kaikki kerran alkoi. Jeesus puhui paljon ”uuden maailman syntymisestä”. Se on uudistumista ja siihen jokaista meitä tänäkin päivänä kutsutaan.

Teksti: Auvo Naukkarinen

Kirjoittaja on kappalainen ja rovasti. Teksti on julkaistu alun perin Töölöläinen-lehden numerossa 04/2020.