Aikaa arvoille – tilaa uskolle 

Elämän merkitystä ja olemusta koskevaa syvällistä pohdintaa on mahdotonta tehdä ilman puhetta arvoista. Kun halutaan etsiä syvempää merkitystä monesti kovaan elämään, silloin tavoitellaan arvoja. Työelämässä arvoilla johtaminen on paitsi trendikästä myös hyödyllistä. Muutosta ei voi johtaa onnistuneesti ilman arvoja. Yhteisö ilman arvoja hajoaa omaan mahdottomuuteensa.

Arvoista puhuminen ei ole pelkkää teoreettista spekulaatiota; siinä on kyse ihmisenä olemisen ja yhteisönä elämisen perusteista. Arvoilla halutaan asettaa asiat keskinäiseen tärkeysjärjestykseen. Arvojen kautta halutaan asettaa päämääriä. Arvojen avulla kuvataan sitä, millaiseen elämään ihmisen ja yhteiskunnan tulisi pyrkiä. Arvoilla halutaan erotella oikeita ja vääriä asioista, keskustella hyvästä ja pahasta. Arvoja tarvitaan, jotta elämän mieli voidaan löytää ja säilyttää.

Arvot eivät kuitenkaan synny tyhjästä. Arvot täytyy määritellä. Tämä tekee arvokeskustelusta älyllisesti kiinnostavaa ja eettisesti haastavaa. Arvot elävät ajassa ja ne painottuvat eri aikoina eri tavoin. Arvoista voidaan puhua teoreettisella tasolla, ja samalla ne määrittävät suuntaviivoja ja merkityksiä jokapäiväiseen elämäämme. Arvot ohjaavat meitä sitä kohti, mikä on hyvää ja oikeaa.

Ihmisen elämä ei kuitenkaan ole sen varassa, päädymmekö moraalisesti oikeisiin ratkaisuihin tai oivaltavasti tehtyihin arvovalintoihin. Ihmisellä tulee olla lupa luottaa myös siihen, että elämällä on joku itseämme, arvovalintojamme ja suorituksiamme kestävämpi perusta. Näin ajateltuna arvot saavat rinnalleen uskon, joka avaa näkymän Jumalan olemassaoloon ja toimintaan. Kristinuskon ytimessä on Jeesus Nasaretilainen; hänessä Jumala itse on tullut keskelle elämää ja ilmoittanut itsensä. Jumala on tullut maailmaan, jotta voimme tuntea hänet ja uskoa häneen.

Teksti: Hannu Ronimus

Kirjoittaja on kirkkoherra. Kolumni on julkaistu alun perin Töölöläinen-lehden numerossa 15/2019.