Saako sinkkuutta juhlia? 

On herttaista, kun ihmiset jakavat hääpäivä- ja häävuosipäivityksiään somessa. Suloisia kuvia – rakkautta silloin, kun ensi kertaa tahdoimme – ja rakkautta nyt. Päivitysten alle kertyy paljon hehkuvia sydämiä.  Joskus myötäonnesta ja ilosta hehkuvia, joskus kateudesta ja omasta epäonnistumisesta muistuttavia sydämiä.

Jos yksineläminen ja sinkkuus on itse valittua, toisten julkisesta onnesta on helppo iloita. Mutta jos koet edelleen olevasi tässä yhteiskunnassa epäonnistuja, kun olet joutunut laittamaan lusikat jakoon tai et ole koskaan rinnallesi toista löytänytkään, toisten parisuhdeonnen hehkutus voi tuntua tuskalliselta. Ei niin, etteikö niin saisi tehdä, ilman muuta aina saa ja pitää juhlistaa rakkautta – mutta kaikenlaista rakkautta ja
mielellään aidosti – ei pelkkiä koristeita ja kuorrutteita, koska jokainen tietää, ettei parisuhde ole vain niitä.

Joskus aitoa rakkautta itseä ja mahdollista jälkikasvua kohtaan voi olla se, että tekee rankan ja rohkean eropäätöksen. Mielestäni sitäkin saa ja pitää juhlistaa vaikkapa vuosipäivänä. Ainakin riittävän ajan kuluttua, kun on siihen valmis. Kun on käynyt läpi pitkän tien ja todennut, että näin sen piti minun kohdallani mennä. Jos pystyy, voi ostaa itselleen vaikka kukkia – tai tehdä luonnonkukista seppeleen. Voi ja pitääkin kertoa maailmalle, että minäkin olen arvokas ja rakas juuri tällaisena ja juuri tässä elämäntilanteessani edustipa tämä hitaasti muuttuva länsimainen yhteiskuntamme minkälaista aviopari- tai ydinperhekeskeisyyttä tahansa.

Teksti: Piia Klemi

Kansainvälistä Singles' Dayta vietetään 11.11. ja Single Parents' Dayta 21.3. 

Kirjoittaja on turisti- ja kauppakeskuspappi. Kolumni on julkaistu alun perin Töölöläinen-lehden numerossa 18/2019.