Työnantajana Jumala 

”Pidetäänkö siellä joka aamu hartaus?” kaverini kysyi, kun kuuli uudesta työstäni seurakunnan viestinnässä. ”Ei, ei pidetä”, vastasin ja hörppäisin melkein sivusuun Hartwallin omenalimpparia. Hartauksia? Joka aamu? Tuota en olisi tullut ajatelleeksikaan! ”Tai no työyhteisökokous alkoi kyllä hartaudella”, muistin. 

Toimittajana ja viestinnän ammattilaisena olen tottunut viestimään milloin mistäkin. Facebook-postauksia olen loihtinut niin migreenistä, biosideista kuin Raamatun jakeistakin. Koen tehneeni aina samaa työtä, jonka nimike on lukijan palveleminen. Siksi pyhä tuntui äkkiseltään olevan omasta työstäni kaukana. Hartautta on ollut lähinnä aamukahvi ja venyttely tietokoneen ruudun kelmeässä valossa.

Osallistuin äskettäin työni kautta koulutukseen, jossa esiteltiin tutkimusta siitä, mitkä asiat ovat suomalaisille pyhiä. Pyhä? Sana kuulosti niin vahvalta, etten olisi uskaltanut liittää sitä suomalaisen suussa oikein mihinkään. Mieleeni tuli vain sana koskemattomuus. Tutkimuksen mukaan suomalaisille pyhiä ovat niinkin arkiset asiat kuin rakkaus ja läheiset, rauha, oma koti, lepo ja ihmisarvo. Myös ateisteilla oli pyhyyden kokemuksia. Hartauden harjoittamisen ei tarvitse rajoittua pelkästään Herran huoneisiin, vaan osa suomalaisista tavoittaa tutkimuksen mukaan pyhän kokemuksen vaikkapa taiteesta.

Kaverilleni sanoisinkin, että pyhää edustavassa instituutiossakin varataan neukkareita aivan niin kuin muissakin työpaikoissa. Eivätkä papitkaan vaikuta konttorissa perustoimistojamppaa kummemmilta, vaikka he tekevätkin hengellistä työtä.

Ja mikä muuten on biosidi? Hyvä kysymys, ja juuri siksi se pitää avata. Biosidivalmiste tuhoaa tai tekee haitattomaksi kemiallisesti eliöitä, jotka ovat haitallisia ihmisille tai eläimille. Tästä esimerkkinä on veden desinfiointi tai hyönteismyrkyt. Olisitko tiennyt? Enpä minäkään. Juuri siksi avasin sen sinulle, lukijalle.

Teksti: Niina Kellinsalmi

Kirjoittaja on verkkoviestintäsihteeri. Kolumni on julkaistu alun perin Töölöläinen-lehden numerossa 06/2019.